Edelliseen blogiinkin on tänään lisätty muutama kuva…

Eipä lähdetty sitten Anegadalle parturiin, mä pääsin taas käyttämään saksiani. Taas tuo Tero kyllästyi mun rauhalliseen, varovaiseen tapaani leikata hiuksia, korvien päältä sentään ehdin saada siistiksi. Tulliinkin ehdimme 8. päivä, juuri niin kuin käsky kävi. Kuulusteluun oli kuitenkin Tero joutunut, mutta heltisi tuo reilun kahden viikon lisäaika, mutta ei yhtään päivää yli (siis lentolippujen lähtöpäivään nähden). Pari päivää sitten vietimmekin kaupunkielämää ja nyt vihdoin löysin tuosta ihan Road Townin keskustan lähettyviltä todella hyvävalikoimaisen kaupan, harmi, että vasta nyt löytyi. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Joskus täällä ihmetteelee kuinka kaikki on niin kallista täällä. Joskus sitten taas näkee konkreettisesti mitä täällä esim. tällä kertaa rakentaminen tarkoittaa ja sitä kautta miksi se maksaa. Saarille roudadaan kaikki paateilla, nyt esim. lautan kyydissä oli hiekka-auto ja kaksi betoniautoa, ja seuraavana päivänä tuli lisää….Eikä varmaan ole ilmaista. Laiturin majakin sai siinä rytäkässä siipeensä.

Nyt olemme Nanny Cayn Marinassa, valmistelemassa venettä huomiseen, maanantaiseen nostoon. Lauantaina ei telakan työnjohtaja vielä tiennyt nostoaikaa. Taitaa vaan tulla kiire. Viime keväällä kun lähdimme takaisin Suomeen, tuntui aikaa jäävän lähes viikko yli. Aikaa sitten kulutettiin Rodney Bayssä. Nyt otimme selvästi tiukemman aikataulun, emmekä tajunneet, jotta kolme Marina-päivää sattuvat viikonlopuksi. Saataisiin nyt vaan purjeet alas – siis eilen on satanut ja myös nyt sunnuntaiksi on luvattu sadetta. Niin ja pitäisi saada ne purjeet jossain vaiheessa kuiviksikin! Vene alkaa vähitellen olla jo puhdistettu kesää varten, ainoastaan oma hyttimme jää siivottavaksi tuolla maissa, ja se on kuumaa puuhaa. Teronkin hommat ovat vielä kesken, osan voi tehdä vasta tuolla kuivalla maalla, mutta kyllä tästäkin selvitään.